UUTTA AAMUPALAPÖYDÄSSÄ

23/11/2014

1Q9C55861Q9C55731Q9C5575

Mä oon ennen vähän ihmetellyt niitä avokadofriikkejä, jotka tunkee sitä hedelmää jokaiseen mahdolliseen ruokaan ja juomaan, mut hetki sitten liityin itekkin samaan jengiin. Jääkaapissa oli muutama kypsä avokado, eikä niiden lisäksi oikeestaan mitään muuta ja jotain täyttävää aamupalaa piti saada aikaiseksi, joten olihan sitä kokeiltava… Ja saman setin oon vetänyt aamiaiseksi nyt joka aamu sen jälkeen! Yksi kypsä avokado, vähän turkkilaista jugurttia, banaani, maitoa ja paljon jäisiä mustikoita. Niin hyvää ja ennenkaikkea, yllättävän täyttävää. Mulla on aina sellaisia kausia, kun vedän jotain tiettyä ruokaa ihan hulluna ja nyt viimeaikoina ne on ollut avokadot. En oo tosin vieläkään lämmennyt sille pelkästään suolan ja pippurin kanssa syötynä, mutta eiköhän sekin päivä vielä tällä menolla nähdä!

Mut tosiaan, tänäänkin aamupalana oli iso lasillinen mustikka-avokadosmoothieta, pari ruisleipää ja burana. Ai miksi viimeinen? En haluis olla ärsyttävä nillittäjä, mut päänsäryn mukanaan tuonut viimeyö oli yläkerran kanssa-asukeilta niin kova pohjanoteeraus, että pinna on palanut itse kultakin nyt ihan loppuun asti. Seuraavaksi ohjelmassa taas päikkärit, koska viime yönä ei tullut sattuneista syistä liikoja nukuttua. Kukapa sitä muuten haluaisi vapaapäiväänsä viettääkkään.

Illemmalla luvassa asukuvia ajalta ennen talvea (eli siis paljailla nilkoilla ja tennareilla), joten stay tuned!


Q&A – LUKA

22/11/2014

P1016364

 Miten kauan mietitte koiran hankintaa ennen Lukan ottoa? 

No me puhuttiin siitä vähän sellaisella puolivitsillä parin vuoden ajan ja mietittiin jatkuvasti erilaisiin tilanteisiin myös koira mukaan. Oltiin keskusteltu siihen malliin, että joskus tulevaisuudessa me kyllä otetaan vielä ihan oma koira, kunnes sitten reilu vuosi sitten loppukesästä havahduin sellaiseen “miksi ihmeessä nyt ei muka olisi hyvä aika” -fiilikseen! Rotu oli mulla jo aikalailla selvänä, joten silloin alkusyksystä aloin selaamaan netistä erilaisia koirajuttuja ja siihen saattoi kulua päivässä oikeesti useita tunteja :-D Tiivistettynä; löysin pian muutamankin sopivan pentueen, valitsin (perusteella mitä en enää edes muista) niistä yhden ja vuosi sitten tähän aikaan olin käynyt katsomassa niitä palleroita ekaa kertaa yksin, sillä poikaystävä ei päässyt sillon mukaan. Kotiin tullessa paasasin “se on meidän pentu, se niiin on meidän” -tyylistä hehkutusta melkein Vilun kyllästymiseen asti, koska se ei vielä ollut lämmennyt koko jutulle ihan liiaksi. Näytti kyllä vihreää valoa, mutta mä olin kuitenkin se, joka oli ottanut asioista selvää ja hoitanut ne valmiiksi. Seuraavalla viikolla käytiin yhdessä katsomassa kyseistä pentuetta ja sen jälkeen toi miekkonenkin oli ihan myyty. Tiedettiin Lukan kohdalla heti, että toi on se meidän tuleva koira. Se ei ollut se suunapäänä ympäriinsä sinkoileva tyyppi, eikä yrittänyt tunkea meidän syliin heti ensinäkemällä, mutta jotenkin me vaan tiedettiin se. Ei oltais voitu kyllä paremmin valita!

 Miten valmistauduitte pennun tuloon (mitä ostoksia teitte ennen, luitteko jotain koirakirjoja tms, hoiditteko lähipiirissä olevia koiria..?) 

Mä luin netistä ihan hulluna kaikkia aiheeseen liittyviä juttuja (ja Googlettelu jatkui kyllä vielä pitkään koiran taloontulon jälkeenkin, koska sieltä tuntui löytyvän vastaus ihan kaikkeen! :-D). Ennen Lukan meille tuloa ostettiin kaikki perusjutut, eli peti, hihna sekä panta, ruokakupit, muutama lelu ja niin poispäin. Muistan niin sen epätodellisen fiiliksen, kun marssittiin eläinkauppaan ostamaan noita tarvikkeita pari päivää ennen sen tuloa… Siellä kaupassa pää oli jännityksestä niin tyhjä, että piti vielä kertaalleen tarkistaa netistä mitä sitä oikein pitikään ostaa.

 Mitkä kaikki käskyt olet opettanut koirallesi? 

Ollaan opetettu sille aika lailla kaikki peruskäskyt, mutta ei mitään sen kummempia kikkailuja. Ensimmäisenä se oppi antamaan eri tassuja, sitten istumaan ja heti niiden perään antamaan pusun! :-D Se on ollut pienestä pitäen maailman kovin pusuttelija.

P1010047-5

 Onko opettaminen ollut haastavaa ja minkälaisia koulutusmetodeja olet käyttänyt? 

Ei se musta mitenkään erityisen haastavaa oo ollut, vaikkakin sillon Lukan ollessa nuorempi hermot oli silloin tällöin koetuksella sen jääräpäisyyden takia. Se on kuitenkin niin perso herkuille, että sitä on ollut pienestä pitäen helppo opettaa nameja apuna käyttäen.

 Pidätkö koiran koulutusta mukavana ajanvietteenä vai onko se sinusta välttämätön paha? 

No, jos noista kahdesta pitää valita, niin se on enemmänkin mukavaa ajanvietettä! Pakko kuitenkin myöntää, että sitä tulee nykyään tehtyä vähän liiankin harvoin, vaikka uusia juttuja voisi opettaa ihan jatkuvasti. On kuitenkin sellaisia asioita, joiden opettelua jatketaan pikkuhiljaa vielä tänäkin päivänä.

 Kerro 3 positiivista ja 3 negatiivista asiaa koiran omistamisessa? 

Hmmm… Yks parhaimmista jutuista on varmaan se, kun tyhjään kotiin tullessa täällä on aina toinen odottamassa ja se on kotiintulosta joka ikinen kerta niin vilpittömän ilonen – ihan sama, onko poissa viisi minuuttia vai viisi tuntia. Toinen positiivinen juttu on varmaan se, että itsekkin tulee ulkoitua paljon enemmän, kun tekee koiran kanssa lenkkejä. Mä oon oppinu tykkäämään kävelylenkeistä tosi paljon ja on ihanaa, kun näkee senkin nauttivan niistä niin hulluna! Kolmas juttu on varmaan se, kuinka paljon iloa se voikaan tuoda ihan tavalliseen arkipäivään.

Negatiivisia juttuja onkin sitten vähän hankalampi keksiä! Jos koiran kouluttaa huonosti, niin siitä voi vanhemmiten tulla todellinen taakka omistajilleen, mutta kuten sanottua – vika on yleensä vaan ja ainoastaan siellä remmin toisessa päässä. Koiranomistajana ei voi myöskään huidella ympäriinsä ihan miten sattuu, kun on toinen pieni tyyppi huolehdittavana ja omia menoja täytyy miettiä päivittäin koiran mukaan. Vaikka aamulla tekisi mieli jäädä lämpöiseen sänkyyn makoilemaan, eikä lähteä tarpomaan ulos kylmään vesisateeseen, niin sinne on joka tapauksessa lähdettävä.

P1010051-4

 Voisitko kertoa millainen olet koiranomistajana, tiukkis vai liian kiltti jne? 

Nooo, mä oon ehkä vähän jotain noiden kahden ääripään väliltä! En oo mikään ihan supertiukkis, mutta oon siltikin meistä kahdesta se tiukempi tyyppi, joka ei ikinä anna pöydästä ruokaa tai anna periksi tietyissä tilanteissa :-D Tykkään tehdä paljon erilaisia juttuja koiran kanssa niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin ja otan sen mielelläni mukaan mahdollisimman moniin eri paikkoihin. Pyrin antamaan sille mahdollisimman hyvän kodin ja olemaan sille se tuki ja turva, vähän niin kuin omalle lapselle. Se onkin meidän pikkuinen karvainen vauva!

 Miten Luka on suhtautunut, kun oot ollut nyt enemmän poissa? 

Ihan hyvin, se tottui siihen tosi nopeasti! Mulle tulee tosin vähän huono omatunto, jos menee montakin peräkkäistä päivää niin, että oon puolet päivästä töissä, enkä kerkee antamaan sille niin paljon aikaa kuin haluaisin, mutta on vaan ja ainoastaan hyvä juttu, että se joutuu nyt olemaan edes silloin tällöin kunnolla yksin. Ennen tätä vaatekauppaduunia oli vähän se ongelma, että mun piti väkisin lähteä kotoolta jonnekkin ihan vaan sen takia, että Luka saisi olla edes vähän omissa oloissaan ja se tuntui mun kannalta silloin tällöin vähän hankalalta.

 Kauan Luka joutuu olemaan päivässä yksin kotona? 

Se riippuu ihan päivästä – joskus ihan vaan kauppareissun tai asioilla käymisen ajan, kun taas työpäivinä se on yleensä yksinään sellaiset viidestä kuuteen tuntia. Se ei taida olla ollut kertaakaan yksin kotona yli seitsemää tuntia? Luka pärjäis kyllä helposti ilman ulkonakäymistä tonkin ajan, mutta se vaan tuntuu musta jotenkin ihan kauheen pitkältä olla yksin tylsässä kämpässä ilman ketään kaveria.

P1016356

 Miten Luka on muuttanut sun/teidän elämää? 

Onhan se tietty muuttanut sitä aika paljon, mut en osais enää kuvitellakkaan elämää ilman sitä! Hrrr, tää armeija-aikakin ois ollut mulle varmaan monin kerroin kurjempaa ilman koirakaveria. Monet miettii yleensä, että paljon koiran ottaminen sitoo ihmistä? Kyllähän se vaikuttaa sen verran, ettei voi enää huidella ympäriinsä ihan miten sattuu ja mennä vaikka suoraan töistä kavereiden kanssa jonnekkin pyörimään, kun on yksi karvakuono kotona hoidettavana, mutta en koe, että oisin jäänyt sen takia paitsi yhtään mistään. Päin vastoin, musta oikein tuntuu, että oon saanut elämääni ihan hirveen paljon pelkästään Lukan myötä! Meillä on asiat vielä sen verran hyvin, että tuikituttuja hoitopaikkoja löytyy tarvittaessa muutamakin, joten ulkomaillakin päästään silloin tällöin pyörähtämään, eikä koira sido senkään suhteen kauheasti. Sen kanssa ei tosin ihan noin vaan muuteta esimerkiksi maapallon toiselle puolelle asumaan, mutta se ei nyt varsinaisesti ollut tässä muutenkaan suunnitelmissa.

 Ootko kertaakaan katunut koiran ottamista? 

En oo, en oikeesti edes pienen hetken ajan! Se vaan antaa niin paljon enemmän kuin ottaa. Kaikille koirasta huolehtimen ei tietenkään varmasti sovi, mutta ainakin omalla kohdalla tää on ollut niin nappivalinta kuin vaan olla ja voi. En vaihtais tästä yhteisestä vuodesta päivääkään pois!

idkuva


JUST A FEW MORE WORDS

21/11/2014

1Q9C48901Q9C4881idkuva

Well, didn’t see that one coming! Kirjoitin eilisen postauksen tekstipätkän hetken mielijohteesta ilman sen kummempia suunnitelmia ja se sai yllättäen niin jäätävän kommenttiryöpyn, että muistan nyt varmaan hetken aikaa, että teitä tosiaankin on siellä ihan kivasti, vaikka kommenttiosioiden puolella olisikin silloin tällöin vähän hiljaisempaa. Ei tartte ottaa lopareita ihan vielä, hahah! Tarkoituksenani ei siis ollut kinuta lisää kehuja uudesta villapaidasta, kuten jotkut sen nähtävästi ottivat, vaan ylipäätään vaan kartoittaa hieman sitä, että miksi kommentointi on monella nykyään niin vähäistä. Teidän jättämät vastaukset avas aihetta lukijan erilaisista näkökulmista tosi hyvin ja niistä tuli mulle ihan törkeen hyvä fiilis. Ei sen takia, että “jee, vähänkö mä sain nyt paljon kommentteja”, vaan koska eilen tuntui oikeesti pitkästä aikaa siltä, että sain teihin kunnon yhteyden niinkuin aina ennenvanhaan. Mielipiteidenvaihto oli molemminpuolista ja keskustelua syntyi kerrankin kunnolla. Just tota mä oon tässä kaivannutkin!

Otin eilen tehtäväkseni vastata kyseisen postauksen jokaiseen kommenttiin ajatuksen kanssa, mutta niitä tulikin sitten iiihan himpun verran enemmän kuin alunperin ajattelin… Seitsemän tuntia jaksoin istua pylly puuduksissa pelkästään niihin vastaamassa, kunnes lähdin koneella kököttävään mammaan turhautuneen Lukan kanssa pitkälle happihyppelylle ja sillä aikaa WordPress teki totaalisen tenän. Se oli luultavasti sen tapa sanoa, että “nyt riittää tältä päivältä, sulje se kone ja käy nukkumaan” – muuten oisin istunut tässä silmät ristissä varmaan pitkälle aamuyöhön asti … Mutta älkää huoliko, koitan parhaani mukaan hoitaa urakan viikonlopun aikana mahdollisimman hyvään kondikseen.

Mut niin, sellaisia mietteitä tähän perjantai-aamuun! Teki vaan mieli sanoa noi jutut just nyt, joten tälle aamulle kaavailtu postaus siirtyi vähän myöhemmäksi. Nyt mä palaan hetkeksi sänkyyn lievittämään tätä päässä jyskyttävää hedaria, joka johtuu luultavasti sekä eilisestä näytöntuijottamisesta, että yläkerran taliaivojen yöllisistä bileistä (oon ehtinyt avautua aiheesta jo aiemminkin täällä), joiden takia tuli tietty taas valvottua puolet menneestä yöstä. Palaillaan myöhemmin!