TUTTUA JA TURVALLISTA

23/10/2014 10:52

IMG_6044IMG_6050
Dress & cardigan Bik Bok – hat H&M – boots Dinsko

Koneelta löytyi vielä pari julkaisematonta kuvaa viimeviikolta, joten ne saa kelvata nyt tähän hätään, kun mitään muutakaan näytettävää ei ole! Toi päivä taisi muuten olla yksi syksyn viimeisiä kertoja, kun asukuvat saa räpsäistyä vielä ilman takkia… Seuraavat kuusi kuukautta tuutte sitten näkemään aina vaan niitä samoja takkeja, joiden alta pilkottaa hyvällä tuurilla vähän jotain paidanhelmaa. Nenäkin alkaa punoittaa heti ulospäästessä ja näpit meinaa jäätyä vaivaisen muutaman minuutin kuvaussession jälkeen. Ah, gotta love winter… Mut ei niistä kuvista sen enempää, sillä vaatteet ja etenkin naama taitaa olla jo ennestään nähtyjä.

Mulla on tänään vapaapäivä ja aurinkokin suvaitsi tulla sen kunniaksi esiin! Ajattelin pyörähtää pitkästä aikaa kaupoilla etsien muutamaa juttua viikonlopun meininkejä varten ja jos nyt oikein villiksi heittäydyn, niin nappaan myös koneen kainaloon ja istahdan johonkin kahvilaan aloittelemaan teidän kysymyksiinne vastailua. Tylsempääkin hommaa ois hoidettavana, mut mietitään niitä myöhemmin. Ehkä vasta sitten, kun aurinkokaan ei jaksa enää paistaa.

Se on moro nyt!

Kuvat: Amanda Aho


ELÄMÄNI PARAS HANKINTA

22/10/2014 10:53

Luka aka Luukas, Luukastern, Sterni, Stepa, Herra Sohvatyynynen, Lukashenko ja lista jatkuu vaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai mitä?

Kyseessä on siis meidän monelle tutuksi tullut koira, joka on paras rakki päällä maan. Luka on rodultaan kleinspitz, eli saksanpystykorva, vaikkakin vähän ylisuureksi venähtänyt sellainen. Menee siis kokonsa puolesta enemmänkin mittelspitzistä ja esittelenkin sen monesti vastaantulijoille mittelspitzinä välttääkseni liudan “miten se ei sitten näytä yhtään kleiniltä” -tyyppisiä kysymyksiä. Pikkuherrassa on 33 senttiä ja himpun verran vajaat 8 kiloa iloa ja onnea, jotka on piristäneet meidän päiviä jo kohta vuoden verran.

Muistan vieläkin elävästi sen päivän, kun haettiin se meille heti viime joulun jälkeen. Mua jännitti kenneliin ajaessa niin paljon, että mahaan ihan koski. Mitä jos ei osata huolehtia siitä kunnolla, panikoin mukaan tulleelle äidille. Pian oltiinkin jo ajamassa kotiin ja mulla oli sylissäni pieni, kovasti tärisevä ja pelokas pentu, joka oksensi kotipihaan päästessämme. Ekat hetket kahdestaan kotona tuntuivat ihan epätodellisilta. Muistan vieläkin sen kummallisen tunteen, kun en oikeestaan edes tiennyt mitä siinä kohtaa olisi kuulunut tehdä! Arka pikkuinen tutustui kuitenkin kotiin antaumuksella ja kohta poikaystäväkin pääsi kotiin meidän uutta perheenjäsentä ihmettelemään.

Vaikka ekat viikot olivatkin ajoittain tosi raskaita ja epätoivoisia turhautumiskohtauksia tuli koettua parin päivän välein, niin siitä on kasvanut ihan kunnon koira, enkä vaihtaisi vuodestamme edes pienintä hetkeä pois. En niitä ekoja lattialla nukuttuja (tai lähinnä valvottuja) öitä, pisujen ja oksennusten siivoamisia, kaatosateessa tehtyjä kuralenkkejä tai mitään muutakaan. Kulunut vuosi on ollut tosi antoisa ja ennen kaikkea, äärimmäisen opettavainen.

luka

♡ Lukan lempiherkkuja ylitse muiden on punaiset pihvitikut. Kun sellainen on kädessä, sen itsehillintä katoaa täysin ja se esittää kaikki osaamansa temput yhteen putkeen pyytämättä. Jos pihvitikun palasta yrittää laittaa lähemmäs sen kuonoa ilman lupaa ottaa, niin joko se kääntää päätänsä pois (eikä varsinkaan katso herkkuun) tai perääntyy itse metrin taaksepäin.

♡ Luka ei oo koskaan ollut menossa suunapäänä paikasta toiseen, vaan se on enemmänkin sellainen muiden perässätekijä. Vauvana se oli aikamoinen arkajalka, kun uusia pelottavia juttuja ryöppysi elämään enemmän kuin pieni koira kykeni sisäistämään, mutta sittemmin se on rohkaistunut paljon.

♡ Pienenä se ei viihtynyt sylissä ollenkaan, mutta nyt vanhempana se on ottanut syleistä kaiken irti senkin edestä ja siitä on tullut varsinainen sylikoira.

♡ Lukalla on paras koirakaveri, johon se tutustui ensimmäisenä muutama viikko meilletulon jälkeen ja jonka kanssa se leikkii edelleenkin säännöllisesti. Niiden kahden leikki on ihan erilaista kuin kenenkään muun koiran kanssa!

♡ Pitkät lenkit on sen päivien kohokohta. Ihan sama tuleeko taivaalta vettä vai lunta, niin ulos mennään aina riemuissaan.

♡ Luka loukkaantui meille vajaa vuosi sitten verisesti, kun laitettiin sen tassuihin pienet fleecetöppöset lämmittämään kovien pakkasten takia. Se liukasteli ja kompuroi ne jalassa olohuoneen lattialla säälittävän näköisenä, eikä suostunut astumaan ulkona askeltakaan eteenpäin. Kun otettiin ne pois, se meni nojatuolin alle mököttämään, eikä tullut sieltä moneen tuntiin pois.

♡ Se menee joka perjantai aivan sekaisin poikaystävän tullessa viikonlopuksi kotiin.

♡ Luka saa silloin tällöin ihan hulluja ADHD-kohtauksia, joiden aikana se ravaa hullunrallia ympäriinsä. Tää voi sattua melkein missä vaan; kotona, mökillä tai vaikka kesken tavallisen lenkin.

♡ Mustikat on niin hyviä! Parhaita ne on suoraan metsästä syötynä.

♡ Se oli jossain vaiheessa varsinainen luikku, kun kokoa oli jo tullut, mutta kunnon turkki ei ollut vielä ehtinyt kasvaa pentukarvan päälle. Ihan naurattaa sen aikaisia kuvia katsoessa!

♡ Käytiin keväällä pentukoulussa, joka oli mun mielestä tosi käytännöllinen kokemus varsinkin näin ensimmäisen koiran kohdalla. Opittiin siellä paljon tärkeitä juttuja ja saatiin hyviä vinkkejä pennun kouluttamiseen. Meillä ei ollut sillon yhtäkään samanikäistä koirakaveria, joten oli myös kivaa, että siellä pääsi rehaamaan sydämensä kyllyydestä muiden pikkuisten kanssa.

♡ Tennispallon haku on Lukan lempipuuhaa. Tänkin postauksen teko on venynyt varmaan kaksi kertaa pidemmäksi, kun heitän sille samalla toisella kädellä palloa. Tätä on jatkunut jo ainakin puoli tuntia.

♡ Luka nukkuu yönsä meidän sängyn alla. Sen oma peti on heivattu jo aikapäiviä sitten varastoon, koska se ei oo nukkunut siinä varmaan yhtäkään kokonaista yötä.

♡ Kyseinen rotu on yleensä tosi haukkuherkkä, mutta meillä kävi hyvä tuuri. Pienenä Lukan piti kyllä ilmoittaa kaikista mahdollisista liikkuvista olennoista, kulkupeleistä ja rapun äänistä räksyttämällä, mutta se on onneksi jäänyt vanhemmiten kokonaan pois. Vieraista kotiintulijoista ilmoitetaan vieläkin muutamilla haukuilla, mutta sekin loppuu heti vieraan haistelun jälkeen.

♡ Luka on tosi perso herkuille ja sen takia sitä on ollut helppo kouluttaa nameja apuna käyttäen.

♡ Se on ollut kerran karkuretkellä jo tuolla ylempänäkin mainitun parhaan kaverinsa kanssa. Meidän mummi asuu vähän syrjemmällä seudulla, joten niillä on tapana peuhata siinä suurella pihalla vapaana. Eräänä päivänä molemmat koirat olikin yhtäkkiä kadonneet kesken leikkien ja siinä hyppäsi sydän kurkkuun itse kullakin. Pentuja etsittiin hullunlailla ympäriinsä tuloksetta, mutta parinkymmenen minuutin päästä ne jolkotteli tyytyväisenä peräkanaa metsästä takaisin pihaan. Sen jälkeen pihaan laitettiin aita.

♡ Lumi ja siinä pyöriminen on Lukan mielestä paras juttu maailmassa.

♡ Luka ei välitä vieraista ihmisistä lähes ollenkaan, mutta vieraat koirat on sen mielestä tosi kiinnostavia.

♡ Agility oli meidän molempien mielestä tosi hauskaa yhteistä tekemistä! Oltiin pentuagilitykurssilla, joka loppui tossa viikko sitten, mutta aateltiin muutaman viikon päästä jatkaa samaa hommaa aikuisten koirien kanssa.

♡ Sen tassunpohjat tuoksuu musta ihanalle.

♡ Luka on tosi kova pureskelemaan luita ja muita tikkuja. Kun annoin sille sen ensimmäisen luun, se järsi sitä kaksi ja puoli tuntia taukoamatta.

♡ Se ei oo tehnyt kotona koskaan mitään pahaa *kop kop kop*, jos puolenvuoden takaista Macbookin laturin järsimistä ei lasketa. Tuolinjalkoja tuli nakerrettua ennen hampaiden vaihtumista, mutta sekin on jäänyt pois.

idkuva

Tältä näyttää meidän vuoden ja reilun viikon ikäinen nappisilmä tällä hetkellä! Oon niin iloinen, että päädyttiin silloin viime syksynä juurikin tähän pentuun, sillä ei oltais varmasti voitu ihanampaa koiraa löytää. Yksi ikimuistoinen vuosi takana, lukemattomia toivottavasti edessä.

Jos jollain on vielä jotain aiheeseen liittyvää kysyttävää, niin kysykää nyt pois!


HURMAAVAT HUULET

21/10/2014 09:15

Yhteistyössä Indiedays ja Max Factor.

IMG_5904-2

Kuinka monella on muistissa edellinen meikkileikkipostaus reilun kuukauden takaa? Jos joltain meni se jostain syystä ohi, niin se löytyy täältä. Kyseessä on siis loppuvuoden jatkuva kamppis, jonka tarkoituksena on, no, meikata. Max Factor on nimittäin luonut 100. juhlavuotensa kunniaksi menneiden vuosikymmenien klassisia meikkilookeja kampanjakasvo Gwyneth Paltrowlle ja mun (sekä muutaman muun bloggaajan) tarkoituksena olisi väkertää niistä omanlaisemme versiot. Saadaan siis joka kuukausi Max Factorin meikkipaketit, joiden tuotteilla kyseisen kuukauden look on tarkoitus toteuttaa.

Viimekuun postauksen teemana oli 60-luku, kun taas tällä kertaa on inspiroiduttu 40-luvusta ja ennenkaikkea hurmaavista huulista, jotka tuli tutuksi muunmuassa Marilyn Monroen klassikkomeikissä! Vaikka oonkin itse aika laiska meikkaaja, niin värikkäät huulet on paljon enemmän mun juttu kuin esimerkiksi tumma silmämeikki.

IMG_5892

Meikkipohjaan käytin tällä kertaa Lasting Performance -meikkivoidetta sävyssä 105, joka oli mulle ihan uusi tuttavuus. Voide oli kivasti peittävää ja jätti kasvoille yllättävän mattapintaisen lopputuloksen aikaisempiin meikkivoiteisiini verrattuna, mutta sävy oli taas kerran itselleni hieman liian punertava. Meikkivoiteen päälle taputtelin hieman Creme Puff -puuteria, joka ei muuten kuulu mun arkimeikkiin laisinkaan! Mun kivipuuterihistoria rajoittuu oikeestaan muodostelmaluisteluaikojen kisameikkiin, sen jälkeen en oo käyttänyt sellaista varmaan koskaan. Lopuksi laitoin poskipäihin vielä muutaman sipaisun Flawless Perfection -poskipunaa sävyssä natural glow ja pohja oli valmiina.

IMG_5881

Paketista putkahti tällä kertaa kaksi nestemäistä Masterpiece -luomiväriä, joten levitin niitä luomille – vaalean helmiäistä kulmaluulle ja ruskeaa liikkuvalle luomelle. En ollut koskaan ennen kokeillut nestemäistä luomiväriä, mutta noi toimi yllättävän hyvin! Päällimmäisenä mieleen jäi niiden pitkäkestoisuus, vaikkakin levittäminen oli ensikertalaiselle vähän (krhmm, pientä vähättelyä ilmassa…) hankalaa.

Ripsiin sudin muutaman kerroksen Clump Defy -maskaraa. Ihan kiva perus ripsari, jolla saa nättiä jälkeä, mutta ei jäänyt mun vakkarikäyttöön, sillä ripset ei pysynyt sen kanssa taivutettuna kovinkaan kauaa. Kuminen ja kaareva harja oli kuitenkin mun mieleen.

IMG_5887

Ja sitten ne huulet! Niihin levitin vain ja ainoastaan korallihtavan punaista huulipunaa sävyssä pink brandy. Ite tykkään juurikin tän sävyisistä punista kaikkein eniten, joskin miellän ne ehkä vähän enemmän kesä- kuin talvikäyttöön… Talveen sopii paremmin tummempi punainen.

IMG_5900-2

Kynsissä oli vielä huulipunaan mätsäävää Glossfinity -lakkaa, joka ei nyt kuitenkaan päässyt allaoleviin kuviin asti.

Ja sitten tietty se lopputulos!

IMG_5789IMG_5795

Meikki pysyi suht neutraalina huulia lukuunottamatta, joten tunsin sen heti omakseni ja lähdinkin myöhemmin samoilla kasvoilla töihin. En oikein tiedä kuinka 40-lukulaiselta tää näyttää, mutta parhaani tein annetuilla tuotteilla ja ainakin huulet sai ansaitsemansa huomion. Pakko muuten sanoa, että tällä kertaa kävi sama juttu kuin viimeksikin – meikki näytti peilistä paljon voimakkaammalta kuin näissä kuvissa! Hyvä, jos tuota ruskeaa luomiväriä edes huomaa. Joko en oo tottunut itselläni vähäiseenkään luomiväriin tai sitten kamera imaisi kuvista kaiken tummuuden kokonaan pois…

Täältä pääsette näkemään muidenkin tekemät lookit mun seuraavaa meikkokeikeilua odotellessanne! Samalla sivulla aukeaa huomenna myös äänestys, jossa voitte halutessanne käydä äänestämässä lempparilookkejanne.