UUPUNUT

tammikuu 27 2015

IMG_8798

Kuinka moni teistä on kuullut sanonnan tiistai on toivoa täynnä? No, tänään on kyllä tiistai, mutta meikäläisen tiistai ei kyllä tunnu olevan täynnä mitään muuta kuin väsymystä ja käytettyjä nenäliinoja. Kuume tuli selätettyä viikonloppuna (kiitos teidän flunssankarkotusvinkkien, vedin täällä kaksin käsin sinkkiä ja hunajaa inkivääriteellä maustettuna (kyllä, juurikin noin päin :-D)), mutta uupumus painaa vieläkin päälle. Kaikkein raskaiten se tuntuu huohottavan niskaan aina silloin, kun pitäisi avata koneelta Netflixin sijaan WordPressin tekstikenttä.

UntitleSSSSd-1

Tunnen juuri nyt olevani jotenkin juuttunut. Jumiutunut vanhoihin tuttuihin ja juttuihin, tylsään yksitoikkoisuuteen. En osaa selittää tota fiilistä sen tarkemmin, mutta se on aika epämukava. Eikä se sisällä kalvava tunne innosta todellakaan avaamaan blogia yhtään useammin kuin pakon edessä (niin, siis typerän omatunnon aiheuttaman pakon edessä).

IMG_8835

Mut miksi muutos on vaikeaa, vaikka kuitenkin samalla tiedän, että se johtaa vaan ja ainoastaan parempaan? Se vaan tuntuu jotenkin hankalalta, eikä käy ihan käden käänteessä. Heti alkajaisiksi pitäisi keksiä, että miten sitä haluaa muuttua, mihin suuntaan ja miten edes toteuttaa muutos. Kaavoihin kangistuneena, tuttuun ja turvalliseen tottuneena se tuntuu vaivalloiselta. En tiedä vielä itsekkään miten ja milloin aijon sen toteuttaa, mutta se on varma, että jotain erilaista on vaan saatava.

IMG_8782

Siihen asti mennään ja tehdään juuri silloin kuin huvittaa. Just nyt ei oikein huvita, mutta huomenna mieli saattaa olla aivan erilainen. Toivottavasti onkin!

IMG_8883

Shirt & cardigan & coat Bik Bok // jeans American Eagle // bag Pull & Bear // beanie Brixton // boots Vagabond

Tiiän, että ymmärrätte. ♥


WEEK 4

tammikuu 26 2015

1

Viikko alkoi junamatkalla Helsinkiin kokeneen matkalaisen kanssa! Luka oli taas niin kilttiä poikaa että. // Dinner time! Tuntuu joka kerta ihan luksukselta päästä kenen vaan muun laittamaan ruokapöytään, sillä jokainen tekee ruokaa aina vähän omalla tavallaan. // Helsingissä ollessamme käytiin tosiaan testaamassa Fazerin aamupala ja se sai peukut jokaiselta nälkäiseltä syöjältä. // Ei sen kurjemmat aamulenkkimaisemat Töölönlahdella.

2

Sitä oltiin näköjään muikeena pienen happihyppelyn jälkeen // …kunnes väsymys vei voiton ja käytiin päikkäreille ennen kotiinlähtöä. // Flunssa kävi päivä päivältä pahemmaksi ja keskiviikon hirveen iltavuoron jälkeen oli pakko kipaista lääkäriin hakemaan saikkua pariksi seuraavaksi päiväksi. Onneksi hainkin, sillä kuume vaan nousi nousemistaan ja loppuviikon makasin sitten sängyssä sairastellessa. // Kokeilin tossa ekaa kertaa vihersmoothieta, joka muuten näytti aika paljon paremmalta kuin maistui. Hyhh.

3

Sairastaessa sain vihdoin ja viimein aikaa katsoa esimerkiksi rästiin jääneet Pretty Little Liarsin jaksot läpi! Siinäpä ne hyvät puolet sitten oikeestaan olikin. // Lauantai-iltana kuume oli jo laskenut, joten oli pakko lähteä käymään pienellä happihyppelyllä huomatakseni, että veto on edelleenkin pois. Siispä takaisin sänkyyn loppuviikonlopuksi. (Kiitti vaan Junkyard tosta piposta, joka oli kiva siihen asti, kunnes Luka repi sen tupsun tuhanteen osaan) // Se tunne, kun sairastamisen jälkeen saat ruokahalun takaisin ja voisit syödä vaikka hevosen. Eikä ollu muuten mitään banaanipannareita noi, vaan ihan kunnon lettuja Nutellalla ja banaaneilla! // Tällanen kaveri oli vähän ihmeissään, ku äiskä tylsäili monta päivää sängyssä tekemättä yhtään mitään. Se koitti kuitenkin parantaa mua parhaansa mukaan makaamalla henkisenä tukena kyljessä kiinni ja hukuttamalla mut aina parin minuutin välein satoihin pusuihin. Aika ihana tyyppi.


PHI PHI MEMORIES

tammikuu 25 2015

IMG_7630IMG_7613IMG_7601IMG_7709IMG_7577IMG_7650IMG_7596DSC00617DSC01272IMG_7723IMG_7615IMG_7703IMG_7693IMG_7663idkuvaIMG_7798

Thaimaa-ikävä kolkuttelee kovaäänisesti oven takana. Näiden kuvien tilanteista tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, vaikka todellisuudessa palattiin kotiin vasta ihan muutama pari viikkoa sitten. Käsittämätöntä, miten toi reissu voikin tuntua tällä hetkellä niin kaukaiselta!

Phi Phi ei sytyttänyt meitä aluksi ollenkaan. Saari oli aivan täyteenahdettu, varsin likainen, täynnä erilaisia raksaviritelmiä ja nuoria turisteja, eikä sääkään sattunut olemaan kummoinen. Sinne saavuttuamme aateltiin jatkavamme matkaa jo heti seuraavana päivänä, mutta onneksi annettiin sille pieni mahdollisuus, sillä loppujen lopuksi viihdyttiin siellä kolme (vai jopa neljä) päivää. Kaikkein parasta oli vuokrata pitkähäntävene ja lähteä tutkailemaan päivän ajaksi lähirantoja ja -saaria, sillä Phi Phi Donin päärann0illa ei ollut yhtään mitään näkemisen arvoista. Kovin monella ei ehditty käymään, mutta meidän suosikki oli saaren toisella puolella piilossa oleva Loh Moo Dee. Se oli niin nätti ja ennenkaikkea, sairaan hiljainen paikka! Eräänä pilvisenä päivänä ehdittiin myös kapuamaan ylös saaren näköalapaikalle.

Jos etsit saarta teidän kaveriporukan reissulle ja ootte villejä yöeläimiä, niin silloin suosittelen kyllä Phi Phiä: siellä oli nimittäin ihan kreisi yöelämä ja suurin osa turisteista oli suht nuorta jengiä. Mut jos et niinkään oo yöelämän perään ja kaipaat vähän rauhallisempaa (ja thaimaalaisempaa?) meininkiä, niin suosittelen jättämään Phi Phin väliin ja menemään esimerkiksi Lantalle sen sijaan. Se oli paljon enemmän meidän mieleen!