THE VAPPU

May 02 2015

Hei tyypit, miten teidän vappuhulinat sujui? Toivottavasti hyvin!

DSC_7999DSC_7962DSC_7975idkuvaDSC_8107DSC_8024DSC_7983DSC_8009

Meidän aatto meni tällä kertaa ihan nappiin – vietettiin se jo lähes vappuperinteeksi muodostuneissa kotibileissä, jotka oli tosin tällä kertaa samalla yhden kaverin läksiäisjuhlat. Osaatteko aavistaa kuvissa vilkkuvista asustuksista, että mikä oli illan teema? Musta oli törkeen kivaa, että kaikki oli panostanut ihan kunnolla asuihinsa, eikä tarvinnut paikalle tullessa mietiskellä, että “oonkohan mä nyt kuitenkin ainoa vähän normaalista poikkeavasti pukeutunut tyyppi”. Paikan päältä löytyi muunmuassa cheerleadereita, jääkiekon- ja jalkapallon pelaajia, Marilyn Monroe, baywatch-pariskunta, Miley Cyrus, Minniä sekä Mikkiä ja vaikka mitä muuta! Vietettiin koko ilta tuolla mm. beerpongia pelaillen ja tultiin kotiin nukkumaan ihan liian myöhään, mut kerrankos sitä. Tollaiset kotibileet tuntuu olevan kaikkien mielestä ihan parhaita – miks niitä järjestetään nykyään niin hirveen harvoin?

Eiliset vappupäivän bailut skippasin ihan suosiolla ja vietin iltani kiltisti kotona nelijalkaisen karvalapseni kanssa, sillä tänään koittaa taas paluu arkeen ja se meinaa mulla työpäivää. Hauskaa viikonloppua kaikille!

BACK ON TRACK & MIKÄ TÄHÄN JOHTI

May 01 2015

Kuten jokunen on ehkä onnistunut viime kuukausien postausten rivinväleistä lukemaan, niin mä palasin tossa alkuvuodesta takaisin salille aiiika pitkän tauon jälkeen. Nyt aattelin vähän avata sitä, että miksi näin kävi.

DSC_7868

Mä oon urheillut paljon ihan läpi elämäni ja tykkään siitä tosi paljon. Oon harrastanut monia erilaisia lajeja aina muodostelmaluistelusta golfiin ja tanssista tenniksenpeluuseen ja viimeisimpänä kaikista siirryin ryhmäliikuntatunti-innostuksen siivittämänä salitreeniin. Jossain vaiheessa into siihen kaikkeen hikoiluun kuitenkin hiipui ja huomasin venyttäväni välipäivätaukojani aina pikkuhiljaa pidemmäksi ja pidemmäksi, kunnes lopulta treeni unohtui ihan täysin. Reiluun vuoteen sitä ei ollut yhtään ikävä, enkä varmaan edes tullut miettineeksi asiaa yhden käden sormilla laskettavia kertoja enempää, kunnes sitten viime vuoden lopussa alkoi tuntumaan siltä, että nyt ois saatava jotain muutosta tähän tilanteeseen.

DSC_7844

Tää kulunut talvi on ollut mulle tosi kiireinen ja kun kerran oon vielä tosi helposti stressaantuvaa tyyppiä, niin voitte varmaan arvata, että se kaikki härdelli toi mukanaan myös vähän turhan kovan stressin. Päivärytmi oli epäsäännöllinen, ruokailuhommissa ei ollut yhtään mitään tolkkua ja unikin kärsi tosi radikaalisti, jonka vuoksi aloin olemaan jatkuvasti väsynyt ja ihan hullun voimaton. En saanut mitään aikaiseksi, sain tosi herkästi mielialanvaihteluita ja moni arkipäiväinenkin asia tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Tossa vaiheessa alkoi tuntumaan ekaa kertaa aikoihin siltä, että sille urheilulle voisi ehkä mahdollisesti olla jotain tarvetta.

Sain vuoden alussa yhteydenoton eräältä personal trainerilta (fiiliksistä siihen liittyen aattelin kirjoitella myöhemmin ihan ikiomassa postauksessaan!), jossa kyseltiin josko olisin halukas aloittamaan hänen kanssaan pienen treenirutistuksen. Ihan ensimmäiseksi meilin lukiessani purskahdin nauruun, kun sillä istumalla se tuntui jotenkin tosi utopistiselta ajatukselta, kunnes vähän myöhemmin aloin ihan tosissani harkitsemaan asiaa paljonliikkuvan poikaystäväni suosittelemana. Vilu oli ollut jo pitkään sitä mieltä, että mun suht kiireinen päivärytmi edellämainittuine ongelmineen kaikkineen kaipaisi juuri sitä sopivaa liikunta-annosta mukaansa ja kuinka oikeassa se olikaan…

idkuva

Sain tossa eilen yhden miettimään pistäneen kommentin, joka meni suunnilleen näin:

“Nyt kyllä pistää vieläkin enemmän ihmettelemään tuo kuntosalilla käynti, miten sinäkin olet aloittanut sen? Aikamoinen klisee, mutta totta on, että jokainen on kaunis omalla tavallaan ja omalla vartalollaan. Ei tarvita fitness-vartaloa ollakseen seksikäs. No mutta oma valinta, en vain tajua mitä hohdokasta on ähkiä sisällä telineviidakossa.”

Ton luettuani fiilikseni oli jotenkin vähän pöllämystyneet, sillä en varmaan ollut ihan sisäistänyt sitä, että joku oikeesti ajattelisi treenaamisesta noin. Että siellä salilla hikoillessaan joka ikinen muikkeli tavoittelee automaattisesti jotain rasvatonta fitnessbeibe-vartaloa, eikä sitä duunia voi tehdä todellakaan minkään muun kuin ulkoisen haluttavuuden parantamiseksi?

DSC_7847

Mä voin ihan rehellisesti sanoa, etten todellakaan pistäisi pahitteeksi siinä treenatessa mahdollisesti kasvavia reisilihaksia, pyöreämpää pyllyä tai vaikka timmimpiä käsivarsia, mutta haluun kuitenkin muistuttaa, että vielä tänäkin päivänä moni hikoilee siellä salilla ihan vaan oman hyvinvoinnin takia.

Mä rakastan sitä hyvän treenin jälkeistä aikaansaanutta oloa ihan törkeen paljon ja tykkään siitä, että tunnen itseni jokaisen hikoilukerran jälkeen aina pikkuriikkisen vahvemmaksi. Ja mikä tärkeintä, näiden kuluneiden kuukausien aikana musta on ollut tosi lohduttavaa huomata, kuinka positiivisesti noinkin yksinkertainen asia kuin muutama ylimääräinen treenikerta viikossa voi vaikuttaa elämänlaatuun! Kuinka uni tulee illalla ihan silmänräpäyksessä (ja se uni on myös tosi hyvälaatuista ärsyttävän koiranunen sijaan), kuinka ruoka maistuu aivan eri tavalla ja ennen kaikkea: kuinka paljon energisemmäksi ja aikaansaavammaksi voi olonsa tuntea. Hyvä safka herkkuineen kaikkineen maistuu edelleen paremmin kuin hyvin ja musta on enemmän kuin ookoo jäädä sellaisen fiiliksen sattuessa salille lähdön sijaan kotisohvalle kone sylissä, mutta nyt tähän roimasti energisempään rytmiin tottuneena en haluaisi enää vaihtaa mistään hinnasta takaisin vanhaan. Nää treenit ei oo ottanut viikoistani muuta kuin pari hassua tuntia sieltä sun täältä, mutta kaikki se tästä saatu hyöty on jotain niin paljon enemmän.

DSC_7861

Sellaisia paljontoivottuja fiiliksiä aiheen suhteen tähän perjantaipäivään! Myöhemmin ensi viikolla on luvassa jatkoa näihin samaisiin mietteisiin liittyen.

Ja joo, otin eilen hyvillä mielin viinilasillisen jos toisenkin – sen jälkeen, kun olin ensin hikoillut aamulla salilla koko kroppani helläksi. Eikä muuten kaduta tippaakaan!